torstai 29. maaliskuuta 2012

Terveisia Manresasta/Barcelonasta!

Erasmus opettajavaihto taalla Barcelonassa/Manresassa on ollut todella antoisa! Opiskelijavaihdossa olevat Kaisa ja Merita viihtyvat hyvin ja harjoittelupaikat ovat mieluisat! Kv-asioista vastaava Julia oli myos kovasti nahnyt vaivaa vierailuni eteen ja opetustyotakin paasin toteuttamaan englanninkielella niin tiistain kuin torstainakin. Tama torstai on kylla mielenkiintoinen: aamulla paasin hyvin junalla Manresaan, mutta takaisin piti tulla taksilla, koska oli alkanut yleislakko eika mikaan toiminut! Barcelona on taynna mielenosoituksia, poliiseja, helikopteri porisee taivaalla ja lahes kaikki paikat ovat kiinni! Ihmettelinkin yolla "pommien" aania, mutta kuulemma ovat vain kovaaanisia, eivat oikeia pommeja. Ja kaikki turistit kulkevat sulassa sovussa mielanosoittajein kanssa!
Huomenna kotiin!!

Matkailu avartaa!

Tiina Pystynen 

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Namibia 8.3.2012

Tervehdys!

Kohta on aika heittää hyvästit Namibialle, mikä itseasissa tuntuu jo ihan hyvältä, sillä on tässä tullut aikamoinen ikävä jo kotisuomea, perhettä ja ystäviä. Huomenna on meillä tiedossa pitkä lentomatka kotiin, lisäksi Frankfurtin lentokentällä odotamme jatkolentoa 13 tuntia. Siinähän meillä on hyvää aikaa kirjoittaa raporttia, kuunnella haastatteluja nauhalta ja fiilistellä opinnäytetyömatkaamme.

Tällä viikolla automme mittariin kertyi noin 1000km, kun kävimme etelässä (Keetmanshoop) toistamiseen. Reissu oli antoisa, sillä pääsimme tutustumaan tällä kertaan paikalliseen sairaalaan ja tapaamaan vammaisia ihmisiä heidän kotiympäristössään. Heti täytyy sanoa tässä kohtaa, että Namibiassa palvelut ovat täysin keskittyneet pääkaupunkiin eli Windhoekiin, mikä on suuri ongelma mm. terveydenhoitopuolella. Esimerkiksi haastatellessa paikallista fysioterapeuttia Keetmansissa, niin hän kertoi että jotain pyörätuolin varaosia he olivat nyt odottaneet jo kolmisen vuotta, eikä niitä vieläkään ole näkynyt. Ehkä kenties meidän raportin julkistamisen jälkeen varaosat saapuvat!

Vammaisten tapaamiset olivat mieleenpainuvia. Keetmanshoopissa vammaiselle lapselle ei ole palveluja ja kuntoutusta tiedossa, jos ei ole varaa lähteä esimerkiksi Etelä-Afrikkaan. Lisäksi yleinen tietämys on olematonta liittyen vammaisten lasten kuntoutukseen ja mahdollisiin palveluihin. Perhe saa mm. 20 euroa kuukaudessa tukirahaa vammaisen lapsen hoitamiseen, lisäksi sijaishoitopaikkoja ei ole lähimaillakaan ja tai erityiskoulua, missä lapsi voisi kehittyä.

Muutenkin täällä maassa on huomannut, että tulot rikkaiden ja köyhien välillä ovat aivan liian suuret. Paljon ihmisiä asuu hökkelikylissä, taas kun esimerkiksi. Windhoekissa on sellaisia lukaaleja ja hienoja asuinaluita, että pahalta tuntuu näin suomalaisen näkökulmasta.

Matka on mennyt erinomaisesti, tänään olisi tarkoitus nauttia hieman auringosta (33 astetta) ja käydä ostamassa tuliaisia kaupungilta. Illalla ajattelimme käydä ihmettelemässä Namibian yöelämää ja sen sykettä!

Kerromme mielellämme kokemuksia matkasta, kun pääsemme Suomeen. Tulevaisuuden aihe voi olla täällä, fysioterapia/toimintaterapia koulutuksen aloitus, eli ollaan valppaina ja kuulolla, jos vaikka se onnistuisi yhteistyössä Tamkin kanssa.;)

Nähdään pian ja hauskaa viikonloppua!

                                                    Windhoek, Heinzburgin näköalaravintola.
                                                         

Parhain terveisin,

Ilkka & Kari-Pekka.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

3.3.2012. Windhoek, Namibia.

Terveisiä täältä kuumasta, mutta myös sateisesta Namibiasta, Windhoekista.

Tänään oli ensimmäinen hyvä hetki kirjoittaa tänne blogiin, koska monessa vierailemassamme  paikassa ei ole ollut toimivaa internet-yhteyttä. Matkamme on siis nyt loppupuolella, ja aika on mennyt nopeasti haastatteluiden ja erilaisten tapaamisten merkeissä. Matka ollut kertakaikkiaan antoisa, paljon olemme saaneet tietoa Namibiassa apuvälineiden ja vammaisten ihmisten tilanteesta, kuinka lainsäädäntö toteutuu käytännössä, mitkä tekijät haittaavat pyörätuolien saantia ym. Lisäksi olemme keskustelleet ja kyselleet mielipiteitä fysioterapia koulutuksen aloittamisesta Namibiassa ja pyörätuolien valmistuksen aloittamisesta suomalaisen yrityksen toteuttamana.

Täällä pyörätuolien tilauksista, päätöksistä ja sovituksista vastaavat pääosin toimintaterapeutit. Fysioterapeuttien rooli on enemmän kuntoutuksessa, fysikaalisissa hoidoissa ym. toimintakykyä edistävissä tehtävissä. Fysioterapeutin kenttä on laaja, sillä täällä ovesta sisään voi tulla kuka tahansa kuntoutuja, joten osaamista pitää olla monella sektorilla.

Ensimmäinen viikko oli erityisen kiireinen tapaamisten suhteen. Monessa paikassa ihmiset ovat olleet innoissaan tutkimuksestamme ja odottavat jo kovasti tuloksiamme. Lisäksi tutkimuksemme on herättynyt paljon keskustelua ja ajatuksia eri paikoissa, monesti on meiltä myös kysytty, miten Suomessa työskennellään näiden asioiden suhteen. Ministeriön tapaamiset ovat olleet kireitä ja tunteikkaita, ja usein ministeriön edustajat ovat halunneet nähdä tutkimuslupamme.






Olemme vierailleet etelässä Keetmanshoopissa, johon menemme uudestaan ensi viikolla tutustumaan sairaalaan ja vammaisiin ihmisiin, joille ei ole liikkumisvälinettä. Tämän viikon olimme pohjoisessa Ondangwassa, jossa suomalaiset ovat tehneet tärkeätä työtä Namibialaisten eteen, mm. Selma Raunio on perustanut aikoinaan Onandjokween yksityisen sairaalan. Pohjoisessa majoituimme Suomen lähetysseuran tiloissa ja tapasimme mm. Jarmo ja Elise Lehtisen, jotka työskentelevät arkkitehteinä/rakennusmestareina Onandjokwen sairaalassa. Lisäksi lensimme pienlentokoneella Swakopmundeen tapaamaan pohjoismaiden ex-suurlähettilästä, joka on erittäin arvostettu rouva vieläkin Namibiassa. Vierailimme myös samalla reissulla vammaisten lasten päiväkoti- ja erityiskoulussa, joka oli erittäin avartava kokemus.

Pohjoisesta kotiin tullessa "eksyimme" Etoshan kansallispuistoon, josta laitoin muutaman kuvan teille myös tänne. Muuten kaikki on sujunut hyvin, liikenne on aika hurjaa täällä ja erityisesti pohjoisessa sai olla koko ajan skarppina, kun lehmiä, vuohia ja aaseja oli koko ajan tiellä.

Kiitos Marja-Leena blogin avaamisesta ja yritämme kirjoittaa lisää kuulumisiamme tänne ensi viikolla!

Mukavaa viikonloppua kaikille sinne Suomeen!

Terveisin,

Ilkka Pärmäkoski & Kari-Pekka Sirkka