Fysioterapian koulutusohjelman blogi: 10/2016

Olemme jouluna valmistuvia fysioterapeuttiopiskelijoita Proakatemialta, yrittäjyyden ja tiimioppimisen yksiköstä. Viimeiset 1,5 vuotta olemme tehneet opintomme yrittäjyyspainotteisesti Proakatemiassa perustamamme Motive-osuuskunnan kautta. Motive on järjestyksessään toinen hyvinvointialan tiimiyritys Proakatemiassa, jonka muut opiskelijaosuuskunnat tulevat liiketalouden, tietojenkäsittelyn ja matkailun puolelta. Fysioterapeuttiopiskelijoiden lisäksi Motiven riveissä on sosionomiopiskelijoita, joten olemme heti päässeet jyvälle moniammatillisuuden tärkeydestä projektityössä. Yrittäjyysopintojen ajan olemme tehneet projektiluontoisia töitä osana opiskelua, ja pyörittäneet sillä osuuskuntamme taloutta.

On ollut hienoa päästä turvallisessa ympäristössä oppimaan käytännön yrittäjyyttä ja tekemään ihan oikeita töitä maksaville asiakkaille. Asiakkaita olemme hankkineet itse, projekteja on tarjottu meille ja tätä kautta verkostoituminen on tuonut lisää työtilaisuuksia. Olemme yrittäjyystaipaleemme aikana mm. tehneet kuntosaliohjauksia, ohjanneet työikäisiä Jyväskylän Fysio Centerin toimeksiannosta sekä tukeneet työttömiä elämäntapamuutoksessa liikkumisen keinoin. Lisäksi olemme innovoineet ja luoneet omia, uusia tuotteita kuten Varmuutta kävelyyn -ryhmä, Muistele musisoiden -ryhmätoiminta muistisairaille sekä Taidetta ja taukoliikuntaa vaikkapa ohjelmanumeroksi seminaarien tauoille.

Jo ensimmäisenä syksynä päätimme, että opiskelu tulee huipentumaan Proakatemian perinteen mukaisesti Final Campille. Final Camp on valmistuvien tiimien kansainväliseksi tarkoitettu loppuhuipennus, jonka tarkoituksena on kannustaa tiimejä viemään osaamistaan myös Suomen ulkopuolelle. Tiimimme Final Camp kohteeksi valikoitui Italia, Toscanan maakunta ja sieltä kaunis Sinalungan kylä. Paitsi, että halusimme kylmästä lämpimään, järjestimme itsellemme tekemistä Toscanaan. Saimme viikon reissumme ajalle sovittua etukäteen kaksi paikan päällä toteutettavaa projektia. Kolmas kohde tipahti syliimme matkalla syntyneiden kontaktien kautta.

Majapaikkamme maisemat olivat huikeat ja villa sijaitsi keskellä viininviljelyksiä.

Ensimmäisenä projektipäivänä suuntasimme huvilamme lähellä sijaitsevaan pieneen Farnetellan kylään. Kylässä on noin 140 asukasta ja suurin osa heistä on jo päässyt kunnioitettavaan ikään. Olimme olleet yhteydessä paikalliseen kyläyhdistykseen ja tarkoituksemme oli päästä tutustumaan kyläläisiin ja keskustelemaan heidän kanssaan paikallisista sosiaali- ja terveyspalveluista ja heidän kokemuksistaan niiden toimivuudesta. Jännitimme hieman kielimuuria, sillä olimme tietoisia siitä, että englannin kielen taito ei ole Italiassa itsestäänselvyys. Onneksemme kylästä jo pois muuttaneet kyläyhdistyksessäkin toimineet nuoret lupautuivat meille tulkeiksi, joten kommunikointi onnistui englannin kielellä. Nuoret myös esittelivät meille kylää ja sen kiehtovaa historiaa, ennen kuin kokoonnuimme kyläyhdistyksen pihalle yhdessä kyläläisten kanssa. Pääsimme kyselemään kyläläisiltä paikallisista sote-palveluista ja erovaisuuksia Suomen malleihin löytyi enemmänkin. Suurimpana erona mieleen jäi kuitenkin ikäihmisten hoito ja läheisten merkitys siinä. Farnetellan ikäihmiset olivat suorastaan ihmeissään palvelutaloista ja vanhainkodeista, joita kerroimme Suomesta löytyvän paljonkin. Heillä ikääntyneitä ihmisiä hoidetaan pääsääntöisesti kotona läheisten ja kotisairaanhoidon voimin mahdollisimman pitkään. Kyläläiset olivat hyvin kiinnostuneita kuulemaan meidän sosiaali- ja terveyspalveluistamme ja kokemuksia vaihdettiin puolin ja toisin. Oli hienoa päästä keskustelemaan omasta ammatista siihen liittyvistä toimintaympäristöistä toisen kulttuurin edustajien kanssa. Se antoi valtavasti uusia näkökulmia omaan työhön ja ajatteluun. Päivä ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan kokoonnuimme vielä illallistamaan kyläläisten kanssa kyläyhdistyksen terassille. Paikalle kannettiin pöydät ja tuolit ja pidot saattoivat alkaa! Kielimuuri ei latistanut tunnelmaa, vaan yhteinen kieli löytyi naurun ja laulujen kautta. Päivä oli kokonaisuudessaan hieno kokemus, jota koko Motive muistelee varmasti lämmöllä pitkään.

Farnetellan kyläyhdistys toivotti meidät tervetulleeksi kerhotilaansa.

Farnetellan oppaamme paikallisesta kyläyhdistyksestä isännöivät meitä melkein kokonaisen päivän.

Jutteluhetki paikallisten ikäihmisten kanssa Farnetellassa. Juttua ja kysymyksiä riitti.

Ja sitten syötiin; pöytään taisi mahtua lähes 30 henkeä, me ja joukko kyläläisiä pimenevässä illassa.

Toinen projektipäivä koitti ja käänsimme autojen keulat kohti Sienan kaupunkia, joka sijaitsi muutaman kymmenen kilometrin päässä Sinalungasta. Sienassa meidän oli tarkoitus mennä tutustumaan il Laboratorio –nimiseen vammaiskeskukseen, jota on pyöritetty vapaaehtoisvoimin jo 30 vuotta. Idea ja yhteys vammaiskeskukseen saatiin Italiassa asuvan Suomalaisen yhteyshenkilömme kautta. Hän tiesi yhdistyksestä nimeltä Happy Free Bikers, jolla on jaosto sekä Suomessa että Italiassa ja hän kertoi Italian jaoston työskentelevän kyseisessä vammaiskeskuksessa vapaaehtoisina.
Sienassa suuntasimme ensin paikallisen yhteyshenkilömme hotellille, johon meidät oli kutsuttu lounaalle ennen vammaiskeskukselle siirtymistä. Yllätykseksemme lounaalle seuraamme liittyi italialainen nuori nainen, joka opiskeli erityisopettajaksi ja oli suorittanut työharjoittelunsa meillä Suomessa, Hollolan Salpakankaan koulussa. Vaihdoimme ajatuksia Suomen ja Italian koulumalleista erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kohdalla ja pääsimme kuulemaan hänen kokemuksiaan Suomesta. Saimme kuulla, että Italiassa on hyvin vähän erityiskouluja tai –luokkia ja sen sijaan erityistäkin tukea tarvitsevat oppilaat on sijoitettu tavallisiin luokkiin. Tässä on takana ajatus siitä, että myös erityistä tukea tarvitsevat oppilaat pääsevät ikäistensä ja kaltaistensa pariin ja pääsevät kokemaan ja näkemään samoja asioita kuin muut ikäisensä. Mukanaan heillä on aina henkilökohtainen erityisopettaja. Keskustelu oli hedelmällistä ja antoi paljon uusia näkökulmia varmasti jokaiselle. Lounaan jälkeen olikin aika lähteä kohti vammaiskeskusta.
Il Laboratorio -vammaiskeskus tarjoaa päivätoimintaa asiakkailleen, jotka ovat pääasiassa aikuisia, jo koulunsa lopettaneita henkilöitä. Päivätoimintaan kuuluu erilaista tekemistä ja näytelmien, musikaalien sekä erilaisten retkien toteutus kuuluu vammaiskeskuksen arkeen. Keskuksessa asiakkaat pääsevät kokemaan, tekemään ja näkemään uusia asioita sekä viettämään aikaa ystävien seurassa. Keskuksesta huokui lämmin ja välittävä ilmapiiri; kaikki olivat kokoontuneet saman pöydän ympärille askartelemaan ja ilmassa oli naurua ja höpötystä. Seinille oli koottu mielettömät määrät kuvia erilaisista esityksistä ja retkistä, joita vuosien varrella oli tehty. Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi ja pääsimme heti puuhailemaan keskuksen asiakkaiden kanssa. Askartelimme, leikimme ja lauloimme yhdessä. Kokemus oli lämmin ja mieleenpainuva ja saimme siitä kaikki varmasti eväitä oman ammatti-identiteettimme rakentamiseen.
Illan päätteeksi saimme kutsun vammaiskeskuksen johtajattaren kotitilalle, jossa söimme yhdessä illallista. Miljöö oli mieletön ja pääsimme kokemaan paikallista kulttuuria aidoimmillaan. Suussa sulavista, itse tehdyistä ruuista puhumattakaan.

Kuvankaunis Sienna.

Koko Il laboratorion väki yhteiskuvassa.

Il Laboratiorion väen kanssa väritimme yhdessä Italian ja Suomen liput.

Illanvietto Il laboratorion ohjaajien kanssa maaseudulla oli ikimuistoinen.

Pääsimme myös yllättäen tutustumaan paikalliseen terveyskylpylään, Terme Rapolanoon, jossa toimii myös fysioterapeutti parina päivänä viikossa. Terveyskylpylän toimintaa meille esitteli kylpylän reumatologi. Termisillä vesi- ja mutahoidoilla on etelä-Euroopassa pitkät perinteet. Terminen ja vulkaanista alkuperää oleva lämmin 39 asteinen vesi ja mutahoidot auttavat etenkin hengitys-, iho- ja nivelvaivoihin, kuten artroosiin. Terveyskylpylä myös valmistaa omaan hoitokäyttöönsä tulevan mudan kypsyttämällä sitä mineraalipitoisessa vesialtaissa kuuden kuukauden ajan. Mineraalit, kuten kalsium, magnesium ja rikki imeytyvät mutaan ja mutahoitojen avulla ihoon. Lämmin muta myös poistaa ihon epäpuhtauksia. Kylpylässä työskentelevä fysioterapeutti toimi ymmärtääkseni enemmänkin hierojana ja mobilisoi, sen sijaan manipulaatiohoitoja antoi vain lääkäri. Termisiä hoitoja voitiin potilaille määrätä niin sanottuna lääkinnällisenä kuntoutuksena jopa 15 kerran sarjoissa. Pääsimme seuraamaan mutahoidon tekemistä potilaalle ja kokeilimme itse myös erilaisia vesihoitoaltaita. Mieleen jäi erityisesti jalkojen verenkiertoa ja aineenvaihduntaa vilkastuttavat kahluualtaat, joissa käveltiin vuorotellen kylmän ja lämpimän virtaavan veden läpi. Tulipahan koettua terminen kylpyläkin!

Terveyskylpylä Terme Rapolanon muta-altaissa kypsytetään mutaa hoitoja varten.

Taipaleelle on mahtunut monta mahtavaa ja opettavaista hetkeä. Jokainen tiimiläinen on myös oppinut paljon itsestään ja tiimistään yrittäjyyden kautta. Vaikkei meistä kaikista yrittäjiä tulisikaan, olemme sisäistäneet yrittäjämäisen asenteen työn tekemisessä, mikä varmasti kantaa meitä pitkälle tulevina fysioterapeutteina ja sosionomeina. Yksi seikkailu on päättynyt ja toinen alkaa työelämään siirtymisen myötä. Uudet hyvitiimiläiset vuotta alemmalta kurssilta ovat tänä syksynä liittyneet Motiven riveihin ja jatkavat Motiven hienosti alkanutta yritysmatkaa. Pitäkää kurssi kohti menestystä ja nauttikaa matkanteosta!