Tänään oli ensimmäinen hyvä hetki kirjoittaa tänne blogiin, koska monessa vierailemassamme paikassa ei ole ollut toimivaa internet-yhteyttä. Matkamme on siis nyt loppupuolella, ja aika on mennyt nopeasti haastatteluiden ja erilaisten tapaamisten merkeissä. Matka ollut kertakaikkiaan antoisa, paljon olemme saaneet tietoa Namibiassa apuvälineiden ja vammaisten ihmisten tilanteesta, kuinka lainsäädäntö toteutuu käytännössä, mitkä tekijät haittaavat pyörätuolien saantia ym. Lisäksi olemme keskustelleet ja kyselleet mielipiteitä fysioterapia koulutuksen aloittamisesta Namibiassa ja pyörätuolien valmistuksen aloittamisesta suomalaisen yrityksen toteuttamana.
Täällä pyörätuolien tilauksista, päätöksistä ja sovituksista vastaavat pääosin toimintaterapeutit. Fysioterapeuttien rooli on enemmän kuntoutuksessa, fysikaalisissa hoidoissa ym. toimintakykyä edistävissä tehtävissä. Fysioterapeutin kenttä on laaja, sillä täällä ovesta sisään voi tulla kuka tahansa kuntoutuja, joten osaamista pitää olla monella sektorilla.
Ensimmäinen viikko oli erityisen kiireinen tapaamisten suhteen. Monessa paikassa ihmiset ovat olleet innoissaan tutkimuksestamme ja odottavat jo kovasti tuloksiamme. Lisäksi tutkimuksemme on herättynyt paljon keskustelua ja ajatuksia eri paikoissa, monesti on meiltä myös kysytty, miten Suomessa työskennellään näiden asioiden suhteen. Ministeriön tapaamiset ovat olleet kireitä ja tunteikkaita, ja usein ministeriön edustajat ovat halunneet nähdä tutkimuslupamme.
Olemme vierailleet etelässä Keetmanshoopissa, johon menemme uudestaan ensi viikolla tutustumaan sairaalaan ja vammaisiin ihmisiin, joille ei ole liikkumisvälinettä. Tämän viikon olimme pohjoisessa Ondangwassa, jossa suomalaiset ovat tehneet tärkeätä työtä Namibialaisten eteen, mm. Selma Raunio on perustanut aikoinaan Onandjokween yksityisen sairaalan. Pohjoisessa majoituimme Suomen lähetysseuran tiloissa ja tapasimme mm. Jarmo ja Elise Lehtisen, jotka työskentelevät arkkitehteinä/rakennusmestareina Onandjokwen sairaalassa. Lisäksi lensimme pienlentokoneella Swakopmundeen tapaamaan pohjoismaiden ex-suurlähettilästä, joka on erittäin arvostettu rouva vieläkin Namibiassa. Vierailimme myös samalla reissulla vammaisten lasten päiväkoti- ja erityiskoulussa, joka oli erittäin avartava kokemus.
Pohjoisesta kotiin tullessa "eksyimme" Etoshan kansallispuistoon, josta laitoin muutaman kuvan teille myös tänne. Muuten kaikki on sujunut hyvin, liikenne on aika hurjaa täällä ja erityisesti pohjoisessa sai olla koko ajan skarppina, kun lehmiä, vuohia ja aaseja oli koko ajan tiellä.
Kiitos Marja-Leena blogin avaamisesta ja yritämme kirjoittaa lisää kuulumisiamme tänne ensi viikolla!
Mukavaa viikonloppua kaikille sinne Suomeen!
Terveisin,
Ilkka Pärmäkoski & Kari-Pekka Sirkka
Hei Ilkka ja Kari-Pekka
VastaaPoistaHienoa, että matkanne on sujunut onnekkaasti ja opinnäytetyöaineistoa on kertynyt matkakokemusten ja elämänkokemusten lisäksi. Toivotaan, että myös viimeiset "kenttäpäivät" ovat tuloksekkaita!
Kuvien perusteella näyttää siltä, että asiantuntijuutta kehittävän opinnäytetyöraportin lisäksi teiltä voisi olla syntymässä meitä kaikkia viisastuttava matkapäiväkirja.
Täälläkin paistaa aurinko!
t. Marja-Leena